Lasten tulevaisuus rakennetaan yhdessä

Osallistuin Karjasillan kirkossa torstaina 2.3.2017 järjestettyyn #teesit2017 vaalikeskustelutilaisuuteen, jonka teemana oli Yhdessä – Armo on sitä, ettei kukaan jää yksin. Keskustelu löytyy tallenteena virtuaalikirkosta. Teema kohdistuu hyvin yhteen aikamme suurista vitsauksista, nimittäin yksinäisyyteen. Olen jo lähestynyt tätä aihetta edellisessä postauksessani ”Älä ohita lasta!”

Yksinäisyys on todella surullinen ja vakava ongelma. Jatkuva yksinäisyyden kokeminen tekee ihmisille pahaa. Tutkimuksissa on havaittu, että yksinäisyys aktivoi aivoissa saman alueen kuin fyysinen kipu! Erityisen huolissani olen lisääntyneestä lasten ja nuorten kokemasta yksinäisyydestä, joka musertaa herkän ja kehittyvän itsetunnon. Lapset kaipaavat kavereita, mutta myös aikuisen läsnäoloa. Sitä, että tulee nähdyksi ja kuulluksi. Ja sitä, että aikuinen asettaa rajoja ja rakastaa ehdoitta.

Tilaisuuteen piti laatia etukäteen oma teesi. Pyörittelin mielessäni ajatuksia, jotka liittyivät lasten erilaisiin lähtökohtiin elämässä ja miten jokainen lapsi ansaitsee mahdollisuuden. Mietin kenen vastuulla lasten tulevaisuus on, ja päädyin sen pohjalta seuraavaan teesiin:
”LASTEN TULEVAISUUS RAKENNETAAN YHDESSÄ”

Tyttäreni oli vieressäni ja halusi piirtää kuvan tähän liittyen. Kuvan nimeksi tuli “Kaikki kasvattaa lapsia”
(Emme päässeet tilaisuudessa ennakkotiedoista poiketen avaamaan teesejä ajanpuutteen vuoksi, joten haluan tehdä sen tässä.)

Jokainen lapsi tarvitsee aikuisen läsnäoloa ja turvaa saadakseen kasvaa parhaaksi mahdolliseksi omaksi itsekseen. Jokaisen lapsi ansaitsee saada tuntea olevansa tärkeä. Lapsuus ei saa olla vain selviytymistä omin päin. Oppiakseen välittämään lapsen pitää saada kokemus siitä, että hänestä välitetään. Vanha sanonta kuuluu ”Sitä niittää, mitä kylvää”.

Lasten ja nuorten eriarvoistuminen, yksinäisyyden lisääntyminen ja syrjäytyminen ovat kasvavia ongelmia. Kaikki eivät saa samanlaisia lähtökohtia elämään. Kaikilla ei ole kavereita, kaikilla ei ole turvallista aikuista, kaikilla ei ole mahdollisuutta harrastaa. Ongelman ratkaisu on meidän aikuisten vastuulla. Syyllisten hakeminen ei auta ketään, aikuisten on ryhdyttävä yhteistyöhön. Mielestäni on vastuutonta aikuisena nostaa kädet pystyyn ja sanoa, ettei tälle maailmalle vain mitään voi.

Esimerkiksi Icehearts toiminta Suomessa on erinomainen osoitus aikuisten välisestä yhteistyöstä lasten tulevaisuuden rakentamiseksi. Jos jokin keino on toimiva, sitä pitäisi lisätä ja kehittää edelleen. Lasten harrastustakuun toteuttaminen Oulussa on tärkeä asia seuraavalla valtuustokaudella. Yhdessä tekeminen tarkoittaa myös aikuisten keskinäistä tukemista. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Pienilläkin asioilla voi auttaa.

Annetaan yhdessä lapsille mahdollisuus. Jokainen lapsi ansaitsee sen.

-Krista

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *