Ammatillisen osaamisen ja koulutuksen tulevaisuus Oulun seudulla

Osallistuin eilen Elinvoimaa ammatillisesta koulutuksesta-seminaarin vaalipaneelin, jossa aiheena oli ammatillisen osaamisen ja koulutuksen kehittäminen. Erityisesti koulutuksen ja työllistymisen suhde nousi keskustelussa esiin.

AMKEn työelämä- ja kuntavaalitilaisuus Oulussa torstaina 16.2. Kuntavaalipaneelissa Juha Hänninen (kok), Juha Huikari (kesk), Mikko Raudaskoski (vas), Terhi Mustakangas (sd), Juha Pätsi (kd), Krista Inkala (ps) ja Sari Törmänen (vihr) keskustelivat ammatillisen koulutuksen asemasta.

Aihe on itselleni kouluttajana ja työhönvalmentajana erittäin lähellä sydäntä ja arkipäivää. Oli mielenkiintoista ja myös opettavaista huomata keskustelussa, miten eri näkökulmista lähestyvät ihmiset näkevät erilaisia ongelmia. Yhden mielestä aloituspaikkojen määrä on ratkaiseva, toiselle ongelma näyttäytyy ei-työllistävänä alana ja kolmannelle ongelman muodostaa koulutuksen ja työelämän osaamisvaatimusten vastaamattomuus jne. Ongelma siis on olemassa, mutta missä se on ja miten sitä pitäisi lähteä korjaamaan?

Toin keskustelussa esille  muun muassa niitä asioita, joihin olen työhönvalmentajana törmännyt. Vastavalmistuneilla työllistyminen on usein kiinni työkokemuksen puutteesta. Olisi tärkeää saada käytännönläheistä, työelämässä vaadittavaa osaamista jo opiskeluaikana. Vaikka koulutuksiin sisältyy harjoittelujaksoja, tässä on edelleen yksi kehittämisen paikka. Toinen ongelma johon usein törmään on se, että ihmisiä valmistuu ”vääriin” ammatteihin. Tarkoitan tällä sitä, että alalla ei enää ole tai ole ollutkaan töitä. Työelämä muuttuu tänä päivänä nopeasti, osaaminen vanhenee jne. Koulutusta pitäisi pyrkiä kehittämään joustavammaksi ja aidosti työelämälähtöisemmäksi. Loppupeleissä ei ole kenenkään etu, että ihminen opiskelee kaksi-kolme vuotta ammattiin, joka ei työllistä, tai joka ei häntä kiinnosta.

Koulutusten pituus on yksi asia, jota voitaisiin tarkastella. Onko mahdollista kouluttaa täsmällisemmin ja nopeammin ihmisiä niille aloille, joilla on pulaa osaajista, aivan kuten useissa työvoimapoliittisissa rekry-koulutuksissa jo tehdään? Toisaalta koulutuksella on myös yleissivistävä tehtävä, ei pelkästään substanssiosaamisen kehittäminen. Olen mielessäni pohtinut ammatillisen koulutuksen mallia nimenomaan nuorisoasteelle. Ihan valmis ajatus tämä malli ei vielä ole, mutta joka tapauksessa siinä ensimmäinen vuosi opiskeltaisiin yhteisesti näitä tutkintoihin kuuluvia yleisaineita. Starttivuosi pitäisi sisällään myös lyhyitä perusopintojaksoja eri tutkinnoista tietyn alan sisällä, ja varsinainen suuntautumisala haettaisiin vasta ensimmäisen vuoden aikana. Sama malli sopisi myös niille opiskelijoille, jotka eivät muuten saisi opiskelupaikkaa – heidät voidaan ottaa sisään oppilaitokseen omassa kiintiössä ja ryhmässä, mutta he opiskelevat muiden mukana. Näille opiskelijoille olisi lisänä tarjolla tehokkaampaa ohjausta ja uravalmennusta tulevaisuuden vaihtoehtojen puntaroinnissa. On tärkeää huolehtia siitä, että yksikään nuori ei jää ajelehtimaan!

Oulun alueella tietyillä aloilla on pulaa tekijöistä. Omakohtainen kokemukseni on, että tämä ei johdu koulutettujen määrän vähäisyydestä. Ongelmaan on ymmärtääkseni kaksi syytä: ala ei kiinnosta enää valmistumisen jälkeen, tai sitten työnhakija ei ole soveltuva alalle. Jälkimmäinen on vaikeampi ja moninaisempi ongelma, jota ei ratkaista yksin ammatillisen koulutuksen avulla.

Oppisopimus on koulutusmuoto, jota usein tarjoillaan vaihtoehdoksi monenlaisiin ongelmiin. Oppisopimuskoulutus on ehdottomasti hieno keksintö, mutta sitä pitäisi kehittää nykyisestä, jotta myös työnantajat saataisiin siitä kiinnostumaan. Nykyään työnantajan pitää maksaa opiskelijalle TES:n mukaista palkkaa koulutusajalta. Tämä on se, mihin oppisopimus yleensä tyssää jo alkumetreillä. Nuoret ja työnhakijat kyllä ovat laajasti kiinnostuneita tästä mahdollisuudesta, mutta käytännössä oppisopimuspaikan löytäminen ilman olemassa olevaa työpaikkaa on todella vaikeaa. Toissa vuonna kokeiltiin porkkanaa, jolla nuoren oppisopimuksella palkkaava yritys sai todella huomattavan tuen palkkakustannuksiin – tämäkään ei suurta innostusta herättänyt. Todellisuudessa oppisopimus on yrityksille loistava tapa kouluttaa juuri omiin tarpeisiin sopivaa henkilökuntaa, mutta tällä hetkellä useimmilla yrityksillä ei siihen ole varaa tai halukkuutta ryhtyä.

Kaiken kaikkiaan koulutus on aiheena laaja ja mielenkiintoinen. Suomessa koulutus on kansainvälisillä mittareilla hyvällä tasolla, mutta kehitettävää ja parannettavaa löytyy. Ilman toimivaa kouluverkkoa ja laadukasta koulutusta Oulu ei voi pysyä elinvoimaisena kaupunkina. Tulevat uudistukset vaativat uudenlaisia malleja ja näkemyksiä siitä, miten koulutuksen tulevaisuus turvataan.

-Krista

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *