Älä ohita lasta!

Nyt on aika pysähtyä ajattelemaan lapsia. Yksinäisiä lapsia. Lapsia, joilla ei ole turvallista aikuista. Lapsia, joilla ei ole kavereita. Lapsia, jotka viettävät päivät ja illat yksin. Lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta harrastaa kalliita harrastuksia. Lapsia, joiden vanhemmilla ei ole aikaa. Lapsia, jotka on niin helppo ohittaa päätöksenteossa.

Yksinäisyys ei ole vain tietyn lapsiryhmän ongelma. Kiireisten uravanhempien lapsi voi olla yhtä yksin kuin pitkää päivää raatavan yksinhuoltajaäidin, 10-lapsisen perheen tai alkoholistiperheen lapsi. Tutkimuksesta riippuen joka viides tai joka kymmenes lapsi kokee yksinäisyyttä. Samaan aikaan tukea tarvitsevien lasten määrä kouluissa ja jopa päiväkodeissa kasvaa, lasten harrastusmahdollisuudet keskittyvät urheiluseuroille ja kallistuvat, luokkakokoja kasvatetaan ja lapsia kannustetaan “itsenäisiksi toimijoiksi”. Jokin vuosi sitten eräs Kanadasta Suomeen muuttanut tutkija hämmästelikin sitä, kuinka itsenäisiä suomalaiset lapset olivat verrattuna kanadalaisiin. Samoin mieheni, joka on käynyt koulunsa Kanadassa, jaksaa aina ihmetellä sitä, miten aikaisin meidän pienten koululaisten päivät voivat loppua. Jos koulupäivä loppuu klo 11, on lapsi käytännössä koko päivän yksin kotona, kavereiden luona tai milloin missäkin.

Lasten itsenäisyyttä pidetään meillä suuressa arvossa. “Meillä on niin reipas ekaluokkalainen, että hän on kaikki päivät yksin, kulkee pyörällä harrastuksiin, laittaa itselleen ruokaa jne”. On totta, että kaikki lapset eivät kärsi yksinolosta. Itsenäisyyden ihannointi aiheuttaa kuitenkin helposti tilanteen, jossa yksinäisyydestä kärsivät lapset joutuvat turvattoman olonsa lisäksi kuulemaan moitteita siitä, että eivät osaa VIELÄKÄÄN olla yksin, vaikka ovat jo koululaisia. Useissa maissa on jopa laitonta jättää alle 12-vuotias yksin kotiin. Suomessakin suositellaan, ettei alle 12-vuotiasta jätettäisi yksin kotiin, mikä on melkoisessa ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Yksinäisyys ei ole ainoa huolenaihe. Eriarvoisuus lasten ja nuorten kesken näkyy jo päiväkodeissa. Kiusaaminen on kouluissa vakava ongelma. Lapsilla itsellään on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin asioihinsa. Meillä aikuisilla on vastuu, ja etenkin päätöksentekijöiden olisi tärkeää miettiä ratkaisuja lasten ja nuorten ongelmiin. Konkreettisia keinoja edistää lasten ja nuorten hyvinvointia on esitetty esimerkiksi eri järjestöjen ja viranomaisten laatimassa Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulussa http://alli.fi/sitenews/view/-/nid/5389/ngid/40 . Minä olen jo allekirjoittanut tämän ja sitoutunut ajamaan näitä asioita :)

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *